Mitä jälkeen jää - taito tehdä kuolinsiivous

Luin vihdoin tammikuussa suomennettuna julkaistun, odotetun Margareta Magnussonin kirjan Mitä jälkeen jää - Taito tehdä kuolinsiivous.

Kirjoittajalla on ikää 82 vuotta ja kirja erottuu muista siivous- ja raivauskirjoista keskittymällä oikeasti tavaroiden raivaamiseen kuolemaa varten. Jotta läheisillä olisi helpompaa selvittää kuolinpesää.
Kirja oli varsin lyhyt ja nopeasti läpikäyty. Kirja käy läpi tavaroiden herättämiä ajatuksia aika yksityiskohtaisesti, mutta ratkaisuja tarjoten.

Muista aihepiiriin kirjoista poiketen kirjailija kehottaa kertomaan läheisille siivouksesta ja mahdollisesti etsimään tavaroille uusia sijoituspaikkoja lähipiiristä. Sinänsä ristiriitaista on että hyvänä vinkkinä kirjassa oli viedä kylään astioita tai koriste-esineitä. Tai muuten antaa tavaroita aina eteenpäin jonkun käydessä.
Oma mielipiteeni kuitenkin on että jos tavara ilahduttaa läheisiäsi tai ystäviäsi voit heille niitä tarjota, mutta jos menee vierailulle on mukavampaa viedä tuliaisia joista ei jää mitään jäljelle eli käyttötavaraa, syötävää tai juotavaa.

Kirjan pääasiallinen viesti mielestäni oli kuitenkin, että jos nyt käy tavarat itse läpi ja päättää mitä niille tekee, ja mitä haluaa niille tapahtuvan tulevaisuudessa, on oma loppuelämä mahdollisesti vanhanakin helpompaa. Samoin on paljon helpompaa muuttaa esimerkiksi pienempään asuntoon ja pitää siisteyttä yllä silloinkin kun fyysinen kunto alkaa heikentyä.
Itse koin hyvänä ajatuksena sen että luvussa - salaisuudet saavat olla salaisuuksia - käytiin läpi että jokaisella meillä on asioita, kirjeitä, papereita tai päiväkirjoja, joiden sisältö voi olla muille kiusallista löytää. Jos uskot että salaisuutesi aiheuttaisi surua tai harmia läheisillesi hankkiudu niistä eroon.

Ajatuksia herätti myös se että tavaroita voi merkitä. Kenelle niiden haluaa jäävän. Esimerkiksi jos sinulla on ajatus että haluat myöhemmin jonkun lähimmäisesi saavan tiettyjä tavaroita tai vaikka koruja niin kannattaa ajoissa jo kirjoittaa vaikka pieni lappu korun mukaan. Tämän vinkin aion ottaa itsekin käyttöön.
Toisena vinkkinä olen ottanut käyttöön jo hieman ennen kirjan lukemista pienen vihon. Vihko johon olen kirjannut kaikki salasanani ja tunnuslukuja. Koska ikinä ei tiedä jos jotain tapahtuu tai jos muistin kanssa tulee ongelmia (kun niitä voi tulla nykyäänkin jo). Samoin samaan vihkoon kannattaa kirjoittaa jos on erityistoiveita jostain tavaroistaan tai tärkeitä juttuja.

Kirjassa sivutaan pikaisesti siivoukseen käytettävästä avusta. Mielestäni on kuitenkin todella paljon helpompaa päästä asioissa alkuun ja saada uutta näkökulmaa tavaroihin ja niiden tarpeellisuuteen, jos saa asiaan ulkopuolista apua. Läheisimmät sukulaiset on usein liian lähellä jolloin tavaroiden raivaus ja järjestely muuttuu muistelemiseksi ja pohtimiseksi. Ulkopuolisen, mahdollisesti ihan ammattijärjestäjän avulla pystyt käymään tavaroita läpi järjestelmällisesti ja hyviä vinkkejä ja ajatuksia saaden.
Oli tilanteesi mikä vaan, kannattaa itse miettiä, onko tarvetta kuolinsiivoukselle vai muuten tavaroidesi järjestelyyn. Ehkä tärkeämpää on tehdä elämästä ja kodista tähän hetkeen sopiva ja viihtyisä.

Kuitenkin muutaman kuolinpesän selvittäneensä, oma henkilökohtainen oivallukseni on, että muistoilla ja muistotavaroilla ei ole mitään merkitystä ellei kukaan muu tiedä mitä ne ovat. Jos on ajatuksia ja tarvetta säilyttää jälkipolville muistoja, kannattaa kuvien mukaan tai tavaroiden liitteeksi kirjoittaa tiedot jotka haluaa säilyttää. Tai sitten kertoa lähimmäisille tavaroiden tarinaa.
Joka tapauksessa, tuskin kukaan viime hetkillään ajattelee, että olipa hyvä että minulla oli niin paljon tavaraa. Siis kannattaa tästä hetkestä alkaa keräämään enemmän hyviä hetkiä ja muistoja, vähemmän tavaraa.

Mitä sinä haluat jättää jälkipolville?

Kerro kommenttikentässä.